minä näin kun ne eivät koskaan koskettaneet
horisontti kääntyi kaukana ylösalaisin
kun aurinko paahtoi selkämään
se oli hiljainen ajatus korvakäytäväni alkulähteillä
mutta se tuntui virkistävämmältä
kuin tippakaan metsän puhtainta lähdevettä
minä sanoisin niiden kieltäneen kuiskimasta
mutta enhän minä lennä
kaukaisuuteen tai mihinkään muuallekkaan
se nimittäin on takataskussani
satamassa minä juovun tuulesta
lasken tahtia lokkien naurulle
siristelen silmiäni auringolle
ja kuvittelen että jos hyppään laiturilta
ne pienet hassut kimaltelevat jutut veden päällä
kannattelevat minua
silloinkin
kun aurinko on laskenut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti